Moikka,
marraskuussa vietimme taas ruhtinaalliset kolme lähiopetuspäivää Pasilassa. Itse sain tosin olla paikalla vain kahtena päivänä lapseni sairastuttua. Harmillisesti jäi osa ohjausteorioista kuulematta ja etenkin Heikin pitämä yhteenvetoluennon ohittaminen ns. ottaa päähän. Mutta, first things first.
Paljon kuulee opintojen aikana käytävillä keskustelua siitä, että teoriat ovat teorioita ja käytäntö on sitten ihan toinen juttu. Ymmärrän tämän hyvin, sillä monesti on itsekin tullut ohjattua sen kummempia miettimättä, ikäänkuin omalla persoonallani vain. Ajatus tulisikin kääntää siten, että vaikkei itse ohjaustilanteessa pohtisi teorioita ja suuntauksia, tulisi niistä olla tietoinen. Tämä siksi, että ohjaajan identiteettiin mielestäni kuuluu tuntea omat lähtökohdat ja se viitekehys, josta käsin ohjaustyötä tekee. Miten muuten voisin tarjota asiakkaalle eettisesti hyvää palvelua?
MONI-opinnot alkoivat. Moniammatilliset ryhmät kokoontuivat ensi kertaa ja aloimme heti ryhmissä suunnitella tulevan kevään ohjelmaa. Minusta oli hyvä idea antaa opiskelijoiden itsensä suunnitella ohjelma. Näin pääsimme vaikuttamaan ja suuntaamaan ajankäyttöä omien intressiemme mukaisesti. Hyvä juttu! Oma ryhmäni vierailee kevään aikana Työterveyslaitoksella, Vamoksessa sekä Omniassa. Odotan innolla!
Uutena terminä lähipäivien aikana minulle tuli verme eli vertaismentorointi. Lyhyen alustuksen jälkeen verme tuntui olevan hyvin lähellä tönohjausta. Työnohjauskin voi kohdistua moniammatilliseen työryhmään. Asiaa tutkittuani löysinjoitakin eroavuuksia. Työnohjaaja on organisaation ulkopuolinen henkilö, kun taas verme-ryhmän organisaattori on ainakin yleensä osa työyhteisöä. Muutakin eroavuutta on, pitää selvitellä asiaa kunhan saan asiasta kertovan opuksen taas käsiini. Sain idean, että ottaisimme Lean kanssa verme-työskentelymallin mukaan opettajatutorointia koskevaan kehittämishankkeeseemme. Tästä lisää tuonnempana!
Outi
